Henkivakuutusperusteiden uudistus. Muistio (laadittu sosiaaliministeriössä joulukuussa 1956 ja korjattu 1957.)

Tiivistelmä

Tällä monistetulla muistiolla oli erittäin suuri merkitys vakuutusalalle. Henkivakuutusyhtiöt toivoivat korotuksia vakuutusmaksuihin. Tässä muistiossa kuitenkin asetuttiin sille kannalle, että henkivakuutusten myynti oli mennyt liiaksi suurteholinjalle, mistä seurasi mm. se, että puolet vakuutuksista raukesi jo kolmessa vuodessa. Markan maksaminen leskelle ja orvolle tuli maksamaan toisen markan hallintokustannuksia. Ruotsissa henkivakuutusyhtiöt olivat vapaaehtoisin sopimuksin rajoittaneet hankintaa. Kun Suomessa tällaista sopimusta ei oltu saatu aikaan, ministeriö päätti alentaa maksuja. Nyt perästäpäin voidaan sanoa, että "tauti parani, mutta potilas kuoli". Samassa muistiossa pohditaan myös sitä, missä määrin vapaaehtoinen henkivakuutustoiminta voi täyttää maan sosiaaliturvan tarvetta. Tulos oli, ettei missään merkittävässä määrin. Tämä antoi impulssin ryhtyä lakisääteistämään sosiaaliturvaa, joka silloin oli vielä lähes kehittymätöntä. Tapaturma- ja liikennevakuutus modernisoitiin, aikaisemmat henkilövahinkojen katot poistettiin. Työeläkkeet tehtiin pakollisiksi, nekin ilman kattoja. (Yksityiskohtia ks. R. Ahtokari: Tuntematon vaikuttaja. Työeläkejärjestelmän isä Teivo Pentikäinen, alkaen s. 145.)