Johdanto

Ilmastonmuutoksen myötä sään ääri-ilmiöiden ja niistä seuraavien luonnonkatastrofien, kuten myrskyjen, tulvien ja kuivuuden, riskit lisääntyvät. Luonnonkatastrofit ovat merkittävä riski vahinkovakuutusyhtiön liiketoiminnalle. Asiakkaidensa tapaan yhtiöt varautuvat niihin ottamalla vakuutuksen. Tätä vahinkovakuutusyhtiön keskeistä riskienhallintamenetelmää kutsutaan jälleenvakuuttamiseksi.

Perinteisesti jälleenvakuutuksesta maksettu korvaus tietyssä vahinkotapahtumassa on perustunut vain vakuutusyhtiön omaan korvausmenoon. Vaihtoehtoisissa jälleenvakuutusmenetelmissä se voi kuitenkin perustua esimerkiksi myrskyssä koko vakuutusalan korvausmenoon vakuutusyhtiön oman korvausmenon sijaan. Kun vakuutusyhtiön saaman korvauksen perusteena ei enää ole sen oma korvausmeno, syntyy uusi satunnaisuuden lähde - perusteriski.

Perusteriski syntyy, kun riskienvähentämismenetelmän antama suoja ei täysin vastaa vakuutusyhtiön riskiä ja tästä seuraavan taloudellisen vaikutuksen suuruus on satunnainen. Esimerkkejä perusteriskiä sisältävistä tilanteista ovat:

  • Vakuutusyhtiön myrskyriskin varalle ottamasta riskienvähentämismenetelmästä maksettava korvaus perustuu yhtiön oman korvausmenon sijaan myrskytuulten nopeuksiin.
  • Kuolevuusjoukkovelkakirjalainalla eliniän pituuden satunnaisuudelta suojautuneen vakuutusyhtiön oman kannan kuolevuus poikkeaa joukkovelkakirjalainan perusteena olevan populaation kuolevuudesta.
  • Vakuutusyhtiön asiakkaalleen maksamien korvausten valuutta poikkeaa jälleenvakuutussopimuksen valuutasta, jolloin esimerkiksi omapidätysraja voi poiketa oletetusta.
  • Vakuutusyhtiö suojaa Solvenssi II:n mukaisen vastuuvelkansa koronvaihtosopimuksilla, joiden arvonmuutokset eivät kuitenkaan täysin perustu saman vakavaraisuuskehikon mukaiseen korkokäyrään.

Tässä työssä esitellään vahinkovakuutusyhtiön näkökulmasta perusteriskin syntymekanismi liittyen vaihtoehtoisiin jälleenvakuutusmenetelmiin (kaksi ensimmäistä kohtaa yllä) ja jälleenvakuutussopimuksen valuuttaan (kolmas kohta). Luvussa 2 kerrotaan ensin vaihtoehtoisista jälleenvakuutusmenetelmistä, jonka jälkeen luvussa 3 esitellään niihin liittyvä perusteriski. Luvussa 4 käydään esimerkkien avulla läpi perinteisten jälleenvakuutusten valuuttaan liittyvä perusteriski. Luvussa 5 tutkitaan Solvenssi II:n asettamia vaatimuksia perusteriskin huomioimiselle. Luvussa 6 on yhteenveto työn sisällöstä.

Abstract

In this paper the basis risk of a reinsurance cover is studied from the perspective of a non-life insurance company. By one definition basis risk is the difference between the expected and actual outcome of the risk mitigation instrument. Two different sources of basis risk are addressed: 1) insurance linked securities (i.e. alternative reinsurance) where the compensation is not always based on cedent’s own loss, 2) the mismatch between the currency of cedent’s risk exposure and the exposure covered by the insurance risk-mitigation technique.

In some alternative reinsurance cases the compensation is not based on the actual losses of the cedent but for example based on industry loss index or parametric triggers. This leads to basis risk which is an additional random variable compared to indemnity-based reinsurance. When considering the use of alternative reinsurance that results in the basis risk, the cedent has to assess the tradeoff between the basis risk and the benefits of the alternative reinsurance.

The currency mismatch of a reinsurance contract is addressed mainly through concrete examples using three different currency conversion clauses. For example, in one of the cases the deductible and the limit are converted to foreign currency which leads to a fair contract between the cedent and the reinsurer.

The last part of the paper presents how basis risk is covered in Solvency II. In that framework, if material basis risk exists via alternative reinsurance, which is not indemnity-based, the standard formula for solvency capital requirement does not allow it. Hence, the insurance company has to remove the basis risk or use an (partial) internal model. However, the basis risk arising from the currency mismatch is included in the standard formula and thus acceptable for use.

Share Share Share