Johdanto 

Vuoteen 2015 voimassa ollut Solvenssi I –sääntely huomioi jälleenvakuutuksen vaikutuksen vakuutusyhtiöiden pääomavaateen laskennassa hyvin yksinkertaisella tavalla. Tämä ilmeni muun muassa siten, että eri jälleenvakuutusratkaisujen välillä ei tehty eroa ja suhteellinen sekä ei-suhteellinen jälleenvakuutustyyppi käsiteltiin järjestelmässä samoin perustein. Jälleenvakuutuksen vaikutus käsiteltiin vain kolmen edellisen vuoden mahdollisten jälleenvakuutussaamisten kautta ja suurin mahdollinen riskiä vähentävä vaikutus oli rajattu 50 %:iin. Toisin sanoen jälleenvakuutuksen vaikutuksen osalta keskityttiin pelkästään menneisyyteen eikä jälleenvakuutuksen vaikutusta tämän hetken riskialtistuksiin arvioitu ollenkaan.

Tätä seuranneessa, vuoden 2016 alusta voimaan tulleessa Solvenssi II –sääntelyssä jälleenvakuutuksen vaikutus arvioidaan monipuolisemmin huomioiden myös jälleenvakuutuksen käytön vaikutus mm. vastapuoliriskin kasvamisena pääomavaateessa. Jälleenvakuutuksen käyttöä arvioidaan sekä suhteessa vakuutuskannan riskiin että myös yleisesti vakuutusyhtiön pääoman ja riskinhallinnan näkökulmasta. Jälleenvakuutuksen riskiä pienentävä vaikutus tulee huomioitua oman varallisuuden lisäyksenä, kun markkina-arvoisen vastuuvelan osana olevan niin kutsutun riskimarginaalin määrä pienenee jälleenvakuutuksen käytön seurauksena.

Tässä työssä keskitytään standardikaavan vahinkovakuutusriskiosion käsittelyyn, tarkemmin ottaen vakuutusmaksuriskin sekä katastrofiriskin osalta, joissa jälleenvakuutuksella on riskiä vähentävä vaikutus. Standardikaavan vahinkovakuutusriskiosion alariskiosio raukeamisriski sivuutetaan kokonaan jälleenvakuutustarkastelun osalta vähämerkityksellisenä.

Ennen siirtymistä jälleenvakuutussopimusten vaikutusten arviointiin Solvenssi II SCR-vaatimuksen javastuuvelan laskennassa esitellään seuraavassa kappaleessa yleisimmät jälleenvakuutustyypit sekä niiden erityispiirteet. Solvenssi II –sääntelyn osalta käydään merkityksellisimmät jälleenvakuutuksen käyttöä koskevat kohdat läpi alkaen direktiivitasosta, ns. Solvenssi II –direktiivi (direktiivi 2009/138/EY), päätyen direktiiviä sekä komission delegoitua asetusta (2015/35) täydentäviin yksityiskohtaisempiin EIOPAn ohjeisiin.

Abstract

As the Solvency II regime came in to force from the beginning of the year 2016, European (re)insurance companies have to evaluate their solvency capital requirements according to the new risk based methods. Compared to old Solvency I regulation also the effect of reinsurance arrangements in one’s solvency position assesment has changed dramatically.

This paper presents the key findings from Solvency II regulation that affects to the use of reinsurance when calculating the solvency capital requirement of a direct insurance company. The presentation is made from a non-life insurance company’s point of view and concentrating only to the non-life risk module including man-made Cat risk. The reinsurance effect in the Counterparty risk module is also discussed.

First, some traditional types of reinsurance arrangements are presented splitting them to proportional and non-proportional treaties. Then the key findings from the directive and the commissiondelegated act that affect to the use of reinsurance are presented and couple of examples areshown how the new regulation affects with different types of reinsurance arrangements. Finally, anidea how to compare reinsurance with some other sources of capital is presented.

Share Share Share