Vakuutusmäärän vaikutuksesta ensi- ja jälleenvakuutuksen hintaan

Johdanto

Vakuutussopimuksessa sopijaosapuolet sopivat vakuutusyhtiölle siirrettävästä riskistä ja millä ehdoin vahinko korvataan. Vakuutussopimus asettaa siten puitteet korvauspiirille, jonka perusteella vakuutukselle lasketaan hinta. Tässä työssä käsitellään vahinkovakuutuksessa käytettyjä tekniikoita erilaisten korvauspiirien korvausmenon mallintamiseen sekä ensi- että jälleenvakuutuksen hinnoitteluun.

Kappale 2 esittelee tyypillisimpiä vakuutussopimustekniikassa käytettyjä vahingon määrää rajoittavia seikkoja ja vakuutusalalla vakiintuneita käytäntöjä. Työssä keskitytään ennen kaikkea vakuutusmäärän rajaaman korvauspiirin tarkasteluun. Jälleenvakuutuksen osalta asiaa käsitellään kappaleessa 2.2. Kappaleessa keskitytään ei-suhteellisen excess of loss -jälleenvakuutuksen vakuutustekniikkaan, sillä vakuutusmäärän suhde excess of loss -jälleenvakuutukseen on keskeinen. Kappaleessa 3 pureudutaan kappaleen asettamien rajoitusten vaikutuksiin vahinkomenon matemaattisessa mallintamisessa ja hinnoittelussa.

Vahinkomenoa mallinnetaan kollektiivisella mallilla, jota laajentamalla voidaan määritellä ILF-kerroin, jolla voidaan ottaa huomioon vakuutusmäärien ja vuosikertymän vaikutuksia ensivakuutuksen hinnoittelussa. Jälleenvakuutuksen osalta esitellään excess of loss -jälleenvakuutuksen hinnoittelutekniikoita vakuutuslajeissa, joissa vahingon koko ja vakuutusmäärä käyttäytyvät eri tavalla:

Abstract

In insurance underwriting scope of coverage and policy wordings are essential concerning rate making and risk management. Sum insured is a common way to limit policy coverage in P&C insurance since use of sum insured is beneficial for both insurer and insured: Insurer's risk exposure towards large claims will be controlled and accuracy of pricing will be improved when sum insured is used hence lower risk margins in insurance premiums.

Focus of this term paper is to present pricing techniques corresponding to restrictions in policy wordings and changes in scope of coverage. Chapter 2 introduces common insurance agreement practices concerning scope of coverage. In addition policy limits of primary insurance are studied in reinsurance perspective. Chapter 3 gives insights into how pricing would respond to different policy wordings.

In order to model total claim amounts, collective model will be used as mathematical basis for further development. The model will be amended to take account on different scopes of coverages in the cases where sum insured is used to restrict actual claim size. For extension of sum insured, increased limit factor model will be defined using amended model. Increased limit factor model can be further developed to handle policy aggregate limits.

Pricing of non-proportional excess of loss reinsurance will be studied in cases where scope of coverage is different. The cases below require different techniques in order to price excess of loss reinsurance treaty and facultative covers.